Tuijan blogissa on kolumnimaisia kirjoituksia ajankohtaisista ja mieltä puhuttavista ilmiöistä, inhimillisistä tunteista, läheisistä ihmisistä sekä elämän ihanuuksista, koettelemuksista ja kommelluksista.
Jotkut ilmaukset voivat olla vähän värikkäitä, mutta jutut on totisinta totta – rehellisesti ja avoimesti kirjoitettuja. Kun liikuttaa, naurattaa tai kiukuttaa.
Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista, että kaikki, mitä näen, kuulen tai luen, voi päätyä tarinaksi.
Maaliskuussa 2024 päätin vihdoin irtautua Facebookista ja korvata sinne jakamani kuulumiset ja päivitykset päiväkirjamerkinnöillä täällä blogissa. Päiväkirjan alkusysäyksenä oli kokemus siitä, että omat mielialat vaihtelevat suuresti päivästä toiseen. Jospa tekstit auttaisivat ymmärtämään, miksi niin on, tai että vaikka niin on, sekin on ok.
Vuorille ja takaisin
// Päiväkirja// Tuija NiskanenTorstai 4.7.2024: Luonto on melkoinen hurmuri. Tänään minut hurmasi Morava-vuoristo, mutta myös Korçan vilkkaus, moninainen arkkitehtuuri ja jopa kaikki väliin mahtuva rähjäisyys.
Mutkaista tietä matkalla
// Päiväkirja// Tuija NiskanenKeskiviikko 3.7.2024: Jostain syystä käynnissä olevan Albanian matkani varsinaiset matkustusosuudet eivät ole kulkeneet ns. suotuisten tähtien alla. Tai enhän minä mihinkään tähtiin ja niiden asentoihin usko; käytän vain kulunutta sanontaa. Kristittynä voisin ajatella, että Jumala koettelee jollakin tavalla tai jotakin.
Kannatti tulla
// Päiväkirja// Tuija NiskanenTiistai 2.7.2024: Istun hotellin ala-aulassa viihtyisässä kahvilassa edessäni tuplaespresso ja takanani vanha basaarialue, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Kahvilassa on vain muutama ihminen ja pari tarjoilijanuorukaista. Tilassa on ihmeellinen rauha ja hiljaisuus.
Aitoa ja tuoretta
// Usko & elämä// Tuija NiskanenAamupalaksi join elämäni aidointa ja maistuvinta omenamehua. Siinä ei ollut mitään keinotekoista, vaan ainoastaan tuoreen omenan maku ja omenaisen vihreä väri.
Adrianmeren aalloissa
// Päiväkirja// Tuija NiskanenPerjantai 28.6.2024: Tänään illalla kävelin pitkin Durrësin rantabulevardia Albaniassa. Maassa, jonka muistan kouluaikoinani olleen Euroopan suljetuin. Paljon on sittemmin tapahtunut. Tämäkin on niitä maita, joissa en olisi koskaan kuvitellut käyväni.